Harrasteilmailun yhteiskunnalliset hyödyt

Keskustelu Malmin lentokentän kohtalosta käy kiivaana. Ilmailuala on kasvava ala, jolla on vaikutusta Suomen ja Euroopan kilpailukykyyn ja houkuttelevuuteen markkina-alueena. Keskustelussa on noussut esille visioita Malmin lentokentästä pääkaupunkiseudun metropolialuetta tukevana lentoasemana, joka toisin kuin Helsinki-Vantaan lentokenttä, voisi mahdollistaa joustavat, aikataulusta riippumattomat liikelennot. Lisäksi lentokenttä voisi toimia alustana ilmailualan kehitykselle. Sähkölentokoneet ja lennokit ovat nykypäivää ja ilmailu on kehittymässä myös ekologisempaan suuntaan. Suomi voisi hyvin olla ekoilmailun kärkimaita, jos ilmailualan ympärille saataisiin kehitettyä esim. yritysten, korkeakoulujen ja ilmailukerhojen klusteri. Tämä olisi erityisesti Suomen etujen mukaista, sillä Suomi on monessa mielessä kuin saari: ainoa nopea tapa ulkomaailmaan on ilmateitse.

Lentokentän vastustajien argumentointi on osittain perustunut virheelliseen käsitykseen siitä, että lentokenttä on pelkästään harrastelentämistä varten. Harrasteilmailusta on tässä viitekehyksessä puhuttu lähinnä halveksuen. Haluaisin tässä kirjoituksessa tuoda esille yhden näkökulman siihen, millaista yhteiskunnallista hyötyä ilmailuharrastuksesta muun muassa voi olla.

Merkittävä osa Suomen lentopelastustoiminnasta rakentuu harrasteilmailun varaan. Suomen Lentopelastusseura (SLPS ry) on vuonna 2006 perustettu valtakunnallinen, viranomaisten avuksi luotu vapaaehtoisen etsintä- ja valvontalentotoiminnan kattojärjestö, joka kouluttaa ja koordinoi vapaaehtoisia miehistön jäseniä (eli harrasteilmailijoita) viranomaistoimia tukevaan toimintaan. Seuran perustana toimivat lukuisat jäsenyhdistykset, erilaiset ilmailu- ja lentokerhot, sekä miehittämättömien ilma-alusten käyttäjien ja moottorivarjoliitäjien yhdistyksiä. Nämä tuovat mukanaan sekä ilma-alukset että miehistöt. Koulutettuja miehistön jäseniä on noin 700, joista 600 lentävät 38 tukikohdasta metsäpalovalvontalentoja, sekä päivystävät lentääkseen erilaisia viranomaisen pyytämiä etsintä- ja valvontalentoja. Tavallisesti etsintälennoilla etsitään kadonnutta henkilöä taajaman ulkopuolella, esimerkiksi marjametsään tai retkeillessään eksynyt ihminen, mutta myös eläimiä on tarvittaessa etsitty. Valvontalentoja on monenlaisia, esim. metsäpalo- ja sammutusjohtolentoja, tulva-, öljy- tai myrskytuhotiedustelulentoja, tai liikennevalvontalentoja. Lisäksi viranomainen voi tarvittaessa pyytää siirtolentoja.Etsintä- ja johtolentoja oli vuonna 2018 102 tuntia ja metsäpalolentoja 3302 tuntia. 

Osallistuin itse palo- ja etsintälentokursseille vuosia sitten, kun vielä lensin aktiivisesti. Kurssille osallistuivat harrasteilmailijoiden lisäksi myös viranomaisia, esim. poliisi ja palokunta. Kurssin aikana saimme puolin ja toisin tutustua toistemme toimintaan. Poliisit ja palomiehet saivat tulla mukaan lennoille näkemään, miltä maailma näyttää ilmasta käsin. Me lentäjät puolestamme saimme kulkea mukana paloautossa katsomassa, miltä lentokoneen toiminta näyttää autosta katsoen. Tämän tarkoituksena oli parantaa ymmärrystä toistemme toiminnasta, jotta pystyisimme parempaan yhteistoimintaan tositilanteessa. Toisin sanoen, viranomaiset ja harrastelijat kouluttautuvat ja harjoittelevat yhdessä, jotta voisivat tilanteen niin vaatiessa auttaa toisiaan pelastamaan vaarassa olevia ihmisiä, eläimiä, rakennuksia tai luontoa!

Vapaaehtoiset harrasteilmailijat ovat valmiudessa 24 tuntia vuorokaudessa ympäri vuoden. Vastaavantasoisen valmiuden ylläpito viranomaisjärjestelyin vaatisi moninkertaisen rahoitus- ja työpanoksen.

Harrastus – mikä tahansa – on monelle ihmiselle tärkeä osa elämää. Harrastuksen kautta opimme uutta ja kehitymme ihmisinä sekä luomme sosiaalisia verkostoja, jotka ovat tärkeitä myös henkisen hyvinvoinnin kannalta. En ymmärrä, minkä takia pitää väheksyä kenenkään harrastusta, varsinkaan, jos siitä on yhteiskunnallista hyötyä. Mitä pilkattavaa on toiminnassa, joka edesauttaa tulipalojen sammuttamisessa ja etsii ihmisten lähiomaisia hädän hetkessä?

Malmin lentokenttä on paljon muutakin kuin harrasteilmailukenttä. Mutta se on myös harrasteilmailukenttä ja tärkeä siinäkin roolissa! 

CatharinaCandolin

Tekniikan tohtori (2005). Kyberturvallisuuden erityisasiantuntija finanssisektorilla sekä SSH Communications Security Oy:n hallituksen jäsen.
Aiemmin mm kyberpuolustustehtävissä Puolustusvoimissa ja Naton päämajassa. Kiinnostuksen kohteina uudet kehittyvät teknologiat, tiede ja tutkimus, ilmailu, meri, liikunta ja ruokakulttuuri. Mielipiteet ovat omiani eivätkä välttämättä edusta työnantajani näkemyksiä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu